Ensin oli neljä peetä ja myöhemmin lista kasvoi seitsemään. Näistä minä löysin oman tapani katsella markkinointia – omien asiakaspalvelulasieni läpi.

E. Jerome McCarthyn peet 1960 olivat tuote (product), paikka (place), hinnoittelu (price) ja mainonta (promotion). Listaan tuli tarvetta lisätä muutama pee lisää, kun palveluita alettiin tarkastelemaan ikään kuin tuotteina. 1981 Booms & Bitner lisäsivät tarkasteltaviksi: ihmiset (people), prosessit (process) ja saatu hyöty (physical evidence).

Näiden pohjalta lisäsin listaan omat markkinoinnin peeni: polku (path), läsnäolo (precense) ja intohimo (passion).

Markkinointi on asiakaspolun kohtaamispisteiden viritystä. Jokaisella kohtaamisella tulisi olla tarkoitus ja vaikutus.

Samalla tavalla kuin ihastuin markkinoinnin p-kirjaimiin, tunsin asiakaspolkuajattelun heti omakseni. Se havainnollistaa mahtavalla tavalla miten markkinoinnin toimenpiteitä voidaan kohdistaa juuri niihin kohtaamisiin, joihin halutaan vaikuttaa ja joista saadaan irti myös paras hyöty.

Ja hyödyllähän tarkoitan lisääntynyttä myyntiä. Samalla tavalla voidaan ajatella muokattavan kohtaamispisteitä myös konversioiden saavuttamiseksi, vaikka konversio voi olla jotain muutakin toivottua mitattavaa toimintaa ”rahan matkalla” yrityksen kassaan.

Yrityksen kannalta jokainen viritystoimenpide tarkoittaa jonkinlaisen resurssin käyttöä. Toivoisin, että yksikään yritys ei käyttäisi resursseja miettimättä ensin, mitä toimenpiteellä halutaan tai on mahdollista saavuttaa. En pidä tuhlaamisesta, rahan tai ajan, varsinkaan asiakkaan.

Yritys kulkee (osto)polkua yhdessä asiakkaan kanssa. Voimien oikealla jakamisella perille pääseminen on todennäköisintä. Ja maalissa matka tuntuu edelleen molemmista hyvältä ja tekemisen arvoiselta.